Sunnuntai 22.10-17
tänään on sairaslomani viimeinen päivä,niin siis olen saikulla työuupumuksen takia. En tiedä miten aloittaisin asiasta kertomisen mutta yritän vaikka näin..
Päädyin töihin veljeni ja isäni alaiseksi noin 8 vuotta sitten. Tarkoitus oli olla vaan sen aikaa että saan silloiset raha-asiat kuntoon. No elämä heitti pari muuttujaa matkaan ja samassa paikassa ollaan edelleen. Vuosi siitä kun menin töihin tulin raskaaksi aivan yllättäen ja kivana lisäbonuksena en tiennyt sillon edes kuka lapsen isä on.
olen aina jotenkin onnistunut sotkemaan asiani,mulla on siihen joku luontainen taipumus:) no tästä raskaudesta selvittiin synnyttämällä ja nyt minulla on seitsemän vuotias tyttö. En ala tässä vielä sen enempää kertoa synnytyksestä ym kivasta mitä siihe liittyi vaan jatkan sitä miksi olen nyt saikulla burn outin takia.
Koko sana kuulostaa joltain muotisanalta mutta totta se on,mulla on se juuri nyt. Olen mielestäni maailman vahvin ihminen mutta näköjään se vahvinkin tarvitsee joskus vaan taukoa. Minun työpaikka ei olekaan mikään ihannetyö vaikka kaikki niin luulee.
tottahan siihen että on sukulaisilla töissä liittyy omia etuja mutta onko kukaan ajatellut niitä haittoja. Minä voin nyt kertoa että nämä minun läheisimmät ihmiset aiheuttivat minulle juuri tämän totaalisen loppuunpalamisen, pahalle tuntuu kirjoittaa se mutta totta se on.
pahinta tässä on se että isäni ja veljeni jatkaa samaa käytöstä minua kohtaan vaikka minulla on lääkärin todistus siitä että työilmapiiri on sellainen että ei ihme vaikka nyt kävi näin. Olen siis liian pitkään laittanut kaiken paskan mitä olen saanut kokea jonnekin syvälle sisälleni ja haudannut sen sinne.kiva vaan kun joku kaivoi ne nyt esiin ja aiheutti minulle tämän maailman paskimman olon. Sen nimi on siis burn out!
miksi kirjoitan tästä nyt niin siihen on yksi syy,pakko vaan saada ajatuksia ulos, sen pitäisi työspygologin mielestä auttaa. Sen luona käyminen toki helpottaa mutta ajan rajallisuus määrää sen mitä voi puhua. Olisi ihanaa jos olisi henkilökohtainen terapeutti joka seuraisi aina mukana ja kun tulee tarve avautua niin siitä vaan antaisi tulla ja elämä olisi kepeämpää ajatusten suhteen. Huomenna on taas lääkärin aika ja arvioidaan uudestaan mikä olisi järkevintä nyt tehdä. Eniten haluan että saisin lopputilin,sen verran lopussa olen työni suhteen ja jos haluan säilyttää edes hitusen välejä isääni ja veljeeni niin se taitaa olla ainoa keino.
Olisi niin paljon mitä voisin tästä työuupumuksesta näin kahden viikon kotona sairastelun jälkeen jo kertoa mutta nyt lopetan tältä päivältä tähän.
Hyvää yötä maailma